Suomalaisten muotimessujen kultaiset vuodet, tuho - ja uusi uljas nousu
Sami Sykkö on ensi syksynä järjestettävien I love me -messujen Muodin ystävä, jo toista kertaa. Tässä kolumnissa hän kertoo 40 vuotta sitten alkaneesta suhteestaan muotimessuihin – sekä niiden noususta, tuhosta ja uusista loiston päivistä.
Vuonna 1984 tv-uutisissa oli iso juttu Vatevan muotimessuista. Jutussa seurattiin yhtä messuilla esiintynyttä lapsimallia näytöslavalle ja kulisseihin. Reportaasissa kerrottiin, että kahdesti vuodessa järjestetyt muotimessut olivat alan tärkein tapahtuma Suomessa.
Olin tuohon aikaan melko työtön lapsimalli, ja jutun nähtyäni tajusin: minäkin haluan Vatevan messuille esiintymään. Niillä kohtaavat kaikki: vaatetusalan tärkeimmät vaikuttajat, sisäänostajat, muotikuvausten järjestäjät ja näytösten koreografit – malleista puhumattakaan.
Seuraavana vuonna pääsin mukaan messuille yhteen näytökseen – esittelemään Reiman vaatteita. Seuraavina kausina esiinnyin myös P.T.A.:n ja Finn-Lassien näytöksissä, sekä messujen tärkeimmässä näytöksessä: suuressa lasten trendinäytöksessä. Olin urani huipulla, ja pian mukaan tuli myös tuolloin neljävuotias sisareni. Ensimmäisissä harjoituksissa minua jännitti: suostuisiko siskoni tekemään, niin kuin muotinäytöksen koreografi toivoi. Ja kyllä suostui.
Noina vuosina muotimessut olivat järisyttävän merkittävä tapaus. Yhdessä uutisjutussa kerrottiin, että messuilla oli tuona vuonna 275 suomalaista vaatetusalan yritystä, sekä 18000 sisäänostajaa ja yritysten edustajaa. Lisäksi messuilla pyöri 1000 ulkomaalaista ostajaa. Väkeä veti messuille se, että siellä suomalaiset vaatealan yritykset esittelivät seuraavan sesongin uutuudet ja tapasivat sisäänostajia.
Messujen merkityksestä koko kaupungille kertoi esimerkiksi se, että Vatevan aikaan koko kaupungin taksit olivat kuulemma ajossa. Niin paljon vaatetusteollisuudessa oli silloin ihmisiä ja rahaa.
Toisessa tuon ajan uutisjutussa päiviteltiin, että suomalaisella muodilla on haasteita, kun vain 40 prosenttia Suomessa myydyistä vaatteista on kotimaisia.
Mikähän tuo luku mahtaa olla nyt?
Suomalaisen vaatetusteollisuuden ja muotimessujen nousu jatkui 1980-luvun loppuun, ja pari vuotta myöhemmin koko ala oli romahtanut. Vatevan messuja oli järjestetty vuodesta 1975, ja 1990-luvulla niiden tarina kuivui ja lopulta päättyi.
Kunnes seuraavalla vuosikymmenellä alkoivat I love me -messut. Niiden myötä messujen konsepti uudistettiin: mukana oli muodin lisäksi kauneutta ja hyvinvointia. Ja messuvieraat olivat kuluttajia, eivät enää pelkästään muotialan ammattilaisia.
Kun I love me -messut aloittivat, vierailin messuilla katsomassa suuria hienoja muotinäytöksiä. Ollessani Glorian päätoimittajana kävin messuilla myös jakamassa Kultainen vaatepuu -palkintoja.
Noista vuosista messujen suosio on yhä kasvanut. Vuonna 2022 vieraita kävi pandemian jälkeen reilut 38000 mutta viime vuonna kävijämäärä nousi 40 prosenttia: messuvieraita oli jo yli 56000.
Ja se tuntui mahtavalta. Olin jälleen messuilla töissä – ensimmäistä kertaa uuden Muodin ystävän roolissa. Sain valita messutarjonnasta kiinnostavimmat uutuudet, ilmiöt ja tuotteet. Olin mukana kaikkina kolmena päivänä juontamassa muotialueen päälavalla, ja sain esitellä MTV:n katsojille ja suoraa lähetystä juontaneelle Antero Mertarannalle messujen kiinnostavinta antia.
Ihmisiä oli valtavasti, tunnelma oli katossa ja kauppa kävi. Mukana oli uusia muotialan yrityksiä mutta myös esimerkiksi Jukka Rintala, joka oli yksi Vatevan messujen tähtisuunnittelijoista kauan sitten.
Itse iloitsin siitä, että 40 vuotta sitten alkanut yhteinen tiemme muotimessujen kanssa on jatkunut – ja jatkuu myös ensi syksynä. Tämä on toinen vuoteni Muodin ystävänä, joten muodin ystävät, messuilla nähdään!
Sami Sykkö
