Naisten liikuntatapahtumien tiennäyttäjä virkeänä kypsään keski-ikään
Naisten Kymppi sai hahmon paluumatkalla Honolulun maratonilta
Se syntyi keskusteluissa kotimatkalla Honololun maratonilta Helsinkiin, kasvoi naisten liikunta- ja urheilutapahtumien tiennäyttäjäksi ja saavuttaa tänä vuonna 40 vuoden kypsän keski-iän.
Naisten Kymppi elää ja voi hyvin, eikä ole unohtanut juuriaan. Alkuperäisen idean mukaan haluamme tarjota kaikille tasokkaan tapahtuman, jossa liikunnasta nautitaan yhdessä, iloisesti ja toisia kannustaen
, sanoo Naisten Kympin tapahtumapäällikkö Miia Laaksonen.
Ensimmäinen Naisten Kymppi juostiin Helsingin Kaivopuistossa 1984. Sen toteuttivat Anneli Jalkanen (tuolloin Mäkelä), Marja-Leena Uusitalo ja Carita Katajavuori apujoukkoineen.
Eräänlaisena lähtölaukauksena tapahtumalle voi pitää naisten ravintolaillassa heitettyä puolittaista vitsiä.
– Meitä oli porukka, joka juoksi Kunniakierroksen. Sitten oli jonkun yhdistyksen naisten ilta, jonka jälkeen mentiin ravintolapöytään, jossa sanoin ihan umpimähkään, että aion juosta Honolulussa maratonin. Muut rupesivat nauramaan, että minäkö muka pystyisin sellaiseen, johon sanoin, että ei kun te tulette kaikki mukaan, muistelee Jalkanen kodissaan kauniissa järvimaisemassa Rautalammin reitin varrella.
Vitsi muuttui todeksi, kun löytyi kuusi naista, joille oli mahdollista lähteä Honololuun.
– Ruvettiin harjoittelemaan, vaikka itse olin vähän sitä mieltä, ettei kolmekymppisen, lasten kanssa touhuavan naisen, tarvitse paljon harjoitella. Ei ollut tarkoitus juosta ennätyksiä. Katsoin, että se on enemmän aivoista kiinni, Jalkanen muistelee.
”Meidän mielestämme ne olivat järjestelyiltään ihan kauheita”
Ryhmä harjoitteli, sai neuvoja muiden muassa Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Seppo ”Nitti” Nuuttilalta ja tutustui samalla kattavasti kotimaiseen juoksutapahtumien tarjontaan.
– Oli kaikenlaisia juoksutapahtumia, joissa käytiin juoksemassa. Meidän mielestämme ne olivat järjestelyiltään ihan kauheita. Muistan, kun tultiin Länsiväylä-juoksussa maaliin, siellä ei ollut mitään, ei veden pisaraa. Tultiin vielä poliisisaatossa, kun oltiin viimeisiä, Jalkanen kertoo.
– Se sai aikaiseksi, että alettiin miettiä järjestelyjä. Kuinka niiden avulla liikunta olisi mukavampaa. Naiset ajattelevat tämän asian vähän eri tavalla kuin miehet.
Honololussa ryhmä selvitti tiensä maratonin maaliin.
Vedettiin se vaan läpi. Ajallisesti se ei ollut kauhean hyvä. Huomattiin vielä juuri ennen maalia, että aidan vieressä oli suomalaisia. Ne huomasivat meidät, kun meillä oli päässä sellaiset pannat, joissa oli pilli Pina Coladasta ja siinä Suomen lippu. Mentiin juttelemaan niiden kanssa ja sitten kansa huuti, että hei te ette ole vielä maalissa, jonne oli 50-100 metriä.
Naisten Kymppi sai hahmonsa pitkällä kotimatkalla Helsinkiin.
– Takaisin tullessa mietittiin, että naisille voisi järjestää jotakin kivaa Helsingissä. Sitten marssittiin varaamaan Kaivopuisto. Mietittiin, että tapahtumassa pitää olla naisille kivaa ohjelmaa ja syötävää. Markkinointi oli sellaista, että kierrettiin panemassa lappuja lyhtypylväisiin ja vietiin niitä ravintoloiden naisten huoneisiin, Jalkanen kertoo.
– Haluttiin tehdä tapahtuma ihan vaan niin kuin näytiksi, että näinkin sen voi järjestää.
Tapahtuma sai pian jatkoa, vaikkei sellaista oltu suunniteltu
Ensimmäisessä Naisten Kymppi -tapahtumassa oli 300 juoksijaa. Tapahtuma oli aikansa erikoisuus, joka näkyi eri tavoin.
– Helsingin Sanomat oli tehnyt jutun, että tällainen Naisten Kymppi on tulossa Kaivopuistoon ja sijoittanut sen kulttuurisivulle. Siinä oli vielä Claude Moneen taulu Aamiainen ruohikolla. Se oli Hesarilta hieno juttu, mutta ne eivät oikein tienneet, mihin tuon sijoittaisi, kun se oli niin kummallinen tapaus, Jalkanen muistelee.
Tapahtuma sai pian jatkoa, vaikkei sellaista oltu suunniteltu.
– Kun ensimmäinen kerta oli ollut, naiset alkoivat kysellä, milloin on seuraava, eikä me oltu sellaista ajateltu. Piti ruveta ajattelemaan.
Erkko kävi haistelemassa tuulia, nuorille syntyi Tyttöjen opas
Tapahtuma alkoi kasvaa. Seuraavana vuonna mukana oli tuhat naista, sitten 5000 ja 1990-luvulla käytiin 32 000 juoksijassa. Kasvu toi mukanaan yllätysvieraita.
– Aatos Erkko tuli kerran itse paikalle. Kysyin häneltä, että mistä tuumit? Erkko sanoi, että tulin tänne vähän katselemaan uusia tuulia, Jalkanen muistelee Sanoma Osakeyhtiön silloisen hallituksen puheenjohtajan ja yhtymän suurimman yksittäisen omistajan vierailua.
– Toisen kerran paikalle tuli Puolustusvoimien väkeä. Menin jututtamaan heitä ja he kertoivat ”tulleensa katsomaan kuinka puolitoista divisioonaa ihmisiä syötetään puolessa tunnissa”.
Matkan varrella syntyi myös Tyttöjen Kymppi -opas, joka opasti lukioikäisten harjoittelua 10 kilometrille. Oppaan tekivät Kaisa Saarentola ja Hilla Blomberg. Kouluhallituksen ylitarkastaja Leena Jääskeläisen kokosi opettajien oppaan.
– Ajateltiin, että olisi hyvä, että koululaisille olisi kirjanen, jossa on jumppaohjeita ja päivyri, johon voivat itse laittaa ylös, mitä ovat tehneet. Sitä kustansi silloinen Lääkintähallitus. Myös kouluhallitus oli siinä mukana, Jalkanen muistelee.
Uranuurtaja ihan kansainvälisestikin
Jalkanen on nykyisin eläkkeellä. Hän asuu Rautalammilla ja pyörittää Venekosken Voimalaitosta. Naisten Kympin vaiheita ja merkitystä naisten urheilutapahtumille ja yleisemminkin urheilutapahtumille hän pitää merkittävänä.
– Naisten Kymppi on ollut uranuurtaja ihan kansainvälisestikin. Siitä, mitä vaikutuksia tällä on ollut, on tehty tutkimuksia, joita on esitelty kansainvälisilläkin areenoilla, Jalkanen sanoo.
– Kun moni nainen on tarkka siitä minkä näköisiä he ovat ja mitä he painavat, Naisten Kympille voivat tulla kaikennäköiset naiset ja missä kunnossa hyvänsä.
Naisten Kymppiä pyöritti ensin Juoksuaika ry. Vuonna 1988 se siirtyi Suomen Urheiluliiton (SUL) omistukseen. Tapahtumaa pyöritti kuitenkin Ilometri Oy aina vuoten 2019. Nykyisin järjestelyistä vastaa SUL.
