Kemikaalit kosmetiikassa – huolestuttaako mikromuovi?

Mikromuoveilla tarkoitetaan pieniä, mikroskooppisia hiukkasia, jotka on tehty erilaisista polymeereista. Mikromuoveja käytetään hyvin laajasti esimerkiksi kosmetiikassa, pesuaineissa ja lannoitteissa. Mikromuovit, kuten muutkin muovit ovat yleisiä, sillä materiaalina ne ovat kestäviä ja helposti muovattavia. Nämä ominaisuudet tekevät kuitenkin mikromuoveista ympäristömme kannalta äärimmäisen ongelmallisia.

Mikromuovit eivät hajoa luonnossa ja niitä on käytännössä mahdotonta poistaa sieltä. Eri tuotteissa käytettäviä mikromuoveja päätyy luontoon Euroopassa arviolta 36 000 tonnia vuodessa muun muassa viemäreiden ja puhdistuslaitosten kautta. Vaikka mikromuovit eivät aiheuta ihmiselle suoranaista terveysuhkaa, tarkkaa tietoa siitä mitä tapahtuu, kun ne kerääntyvät luontoon, siirtyvät eliöstä eliöön ja lopulta mahdollisesti takaisin ihmiseen, ei ole.

Työkaluja mikromuovien tunnistamiseen

Mikromuovien tunnistaminen ei valitettavasti ole helppoa, sillä ne voivat esiintyä tuotteissa useilla eri nimillä. Tuotteita valitessa apuna voi kuitenkin käyttää esimerkiksi maksutonta kotimaista CosmEthics-sovellusta. Kuluttajien ollessa yhä tietoisempia omista valinnoistaan ja kemikaalikuormastaan, on kosmetiikkateollisuuden reagoitava, sillä kuluttajat osaavat vaatia niiltä myös mikromuovittomia tuotteita.

Harva kuitenkaan tietää, että mikromuovipäästöjä aiheutuu hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteiden lisäksi monesta muusta toiminnasta, esimerkiksi autojen renkaiden kulumisesta ja synteettisten vaatteiden pesemisestä. Pesusta aiheutuvia päästöjä voidaan kuitenkin vähentää pyykin mukaan laitettavilla keräimillä, jotka vähentävät mikromuovien päätymistä pesuveden kautta luontoon. Lisäksi esimerkiksi pyykkien kuivaaminen kuivurissa aiheuttaa mikromuovipäästöjä enemmän kuin pyykkinarulla kuivaaminen.

Mikromuovien käyttöä rajoitetaan yhä enemmän myös lainsäädännöllä. Osana Euroopan komission muovistrategiaa Euroopan kemikaaliviraston tarkoituksena on rajoittaa mikromuovien käyttöä vuoteen 2021 mennessä. Rajoitus tulisi kattamaan kaikki EU- ja ETA- maat eli yhteensä 31 maata.